Petice je adresována: Petitionsausschuss des Europäischen Parlaments

Vetoomuksen esittäjä viittaa EU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa komissiolle siirrettyyn valtaan valvoa ”unionin oikeuden soveltamista Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnassa”, ja sen rooliin perussopimusten vartijana ja valittaa, että tämä säännös antaa komissiolle laajan harkintavallan sen suhteen, päättääkö se, ja missä vaiheessa se päättää aloittaa rikkomusmenettelyn velvollisuutensa täyttämättä jättäneitä jäsenvaltioita vastaan (SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artikla). Todisteena tästä hän siteeraa otteita komission 19. tammikuuta 2017 antamasta tiedonannosta ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” (2017/C 18/02). Sen 3 kohdassa komissio tekee tämän harkintavallan riippuvaiseksi strategisten painopisteiden määrittämisestä (ja viittaa unionin tuomioistuimen tuomioihin, kuten 14. syyskuuta 1998 asiassa T-571/93 annettuun tuomioon, jossa korostetaan että kanteet, jotka kansalaiset nostavat komissiota vastaan tapauksissa, joissa se kieltäytyy aloittamasta rikkomusmenettelyä, eivät voi menestyä). Kyseisen tiedonannon liitteen 8 kohdassa komissio mainitsee kansalaisten kantelujen tutkimista koskevan yhden vuoden määräajan mutta korostaa, että tämä määräaika ei ole ehdoton. Vetoomuksen esittäjä viittaa myös rikkomuskanteiden aikataulua ja avoimuutta koskevan Euroopan oikeusasiamiehen strategiseen tutkimuksen päätelmiin (päätös 14. syyskuuta 2017). Päätöksessä todetaan, että edellä mainittu tiedonanto on myönteinen merkki siitä, että komissio on varsin tietoinen ongelmasta ja aikoo korjata sen, ja annetaan kahdeksan suositusta pyrkimyksenä saavuttaa jatkossa oleellista edistystä tällä alalla. Kaiken kaikkiaan vetoomuksen esittäjä kehottaa parlamenttia tarkoituksenmukaisten säädösten avulla toimimaan sen puolesta, että vähennetään komission harkintavaltaa jäsenvaltioita koskevan valvontavallan käytössä, jossa sen institutionaalinen tehtävä perussopimusten vartijana tulee näkyviin.